Ajatuksia koronasta ja miten selviytyä karanteenista?

Heippa pitkästä pitkästä aikaa kaikille ja terveisiä karanteenista sekä tervetuloa nimeä myöten uudistettuun blogikotiin! Tauko teki hyvää henkisesti ja nyt on hattu täynnä uusia ideoita ja puhtia. Tuntuu hyvältä olla taas täällä, joten toivon, että jatkat matkassani myös täällä uusilla kotisivuillani. Ajattelin kertoa hieman, miten täällä on mennyt. No, kaikenlaisia tunnetiloja on käyty läpi, se on varmaa. Kyllä myös minä menetin suurimman osan töistäni, mutta en anna sen masentaa. On ainakin aikaa perheelle ja uusien juttujen ideoinnille. Päivät menevät iloisesti sekaisin ja välillä täytyy katsoa kalenterista, missä mennään. Takamus on varmaan levinnyt huomattavasti kotona herkutellessa, leipoessa ja uusia ruokalajeja kehitellessä. Itse olen tukenut Wolttia niin paljon kuin voin, eli tilannut ruuat kotiin ja virtuaalisesti myös tipannut kuskeja ja ravintoloita, joiden kohtalo sulkemisen myötä huolettaa kovasti. Hetkessä eläminen konkretisoituu nyt paremmin kuin koskaan. Pahinta on, kun ei tiedä, kauanko tämä kestää ja koska se loppuu?

Kuva: Ihana Elämys Oy

Kun tämä kaikki on ohi…

…on maailma varmasti muuttunut. Se on jo nyt muuttunut. Olemme ehkä oppineet arvostamaan enemmän luontoäitiä ja sen aarteita. Jotainhan tämä kriisi meille tuli opettamaan, eikö niin? Jollei muuta, niin kärsivällisyyttä, iloa pienistä asioista ja arvostamaan toinen toisiamme ja terveyttämme. Talous on asia, jonka romahtaminen tuo paljon uusia ongelmia ja pahoinvointia siinä missä koronakin. Sen elvyttämiseen tarvittaisiin ennen kaikkea sitä, että yhteiskunta saataisiin pikkuhiljaa taas pyörimään niiltä osin kuin se on mahdollista. Toki terveys edellä. Lasku tulee olemaan kallis, sille ei voi mitään.

Karanteeni on joka tapauksessa rankkaa kenelle vaan. Varsinkaan kun ei tiedä, kauan se kestää. Itse olen selviytynyt suht tutuilla rutiineilla: Lapsen etäkoulu pitää rytmissä. Lisäksi teen päivittäin lenkin Kaivarin ympäri ja kotipilatesta. Mies tekee etätöitä ja hänellä on työpaikka turvattu, mikä on tietenkin hyvä asia. Mutta itkettää ajatella perheitä, joissa asiat eivät ole ennestäänkään kovin hyvin. Kun siihen lisätään perheväkivallan uhka, päihteet ja muut ongelmat voi lopputulos olla kestämätön. Itkettää myös kotiinsa kahlitut vanhukset, joita kukaan ei saa edes käydä nyt katsomassa. Surettaa sinkut, jotka päivästä toiseen istuvat yksin kotona odottaen koska tämä loppuu. Moni kaipaa varmasti kosketusta. Kun on pitkään ollut ilman ihmiskontaktia, tuntuu varmaan ihanalta, kun joku vihdoin halaa tai pitää kädestä. Fyysinen kosketuksen puute on toisille kovempi paikka kuin toisille. Itselläni on onneksi perhe, joten en koe olevani yksinäinen. Kavereita olisi toki mukavaa tavata, mutta puhelimen ja netin kautta voi pitää nyt yhteyttä ja toivoa, että kesällä viimeistään saisi taas kokoontuakin. Ai että joku kesäinen kuoharipiknik tuntuu nyt niin luksusajatukselta. Ja niin kaukaiselta…Positiivisena asiana tuntuu, että yhteen puhaltamisen henki, henkinen läheisyys on jopa lisääntynyt tämän eristäytymisen aikana. Kaikkihan – ihan koko maailma – olemme samassa veneessä.

Kurjuuden ja kuoleman vastapainona olemme nähneet. kuinka autioituneet suurkaupungit vapautuvat saasteista ja linnut laulavat kovempaa kuin koskaan. Luonto elpyy, kun ihmiset ja liika liikenne eivät ole sitä koko ajan tuhoamassa. Lääkkeitä ja rokotteita kehitellään kiivasta tahtia. Ei tämä kestä ikuisesti, koska ei mikään kestä. Mutta maailma tosiaan muuttuu tämän myötä, eikä se välttämättä ole huono juttu.

Haluan vain toivottaa tsemppiä kaikille. Olemme joutuneet luopumaan hetkellisesti paljosta, mutta ehkä saamme jotain kestävämpää takaisin. Jonain päivänä huomaamme, että olemme selvinneet tästä historiallisesta ajasta. Entistä vahvempina.

Toivon pääseväni meidän mökille ensi kesänä.

Miten sinä olet selvinnyt karanteenista? Kerro selviytymisvinkkisi, jookos?

2 Comments

  1. 9.4.2020 / 15:46

    Hienosti ja monipuolisesti kirjoitetettu, kiitos tästä <3. Koronakriisiin tosiaan niin monta eri aspektia, vaikka joka päivälle omansa. Itseäni hirvittää joka toinen päivä se, mitä nämä pandemiaa hillitsevät toimenpiteet tekevät kansantalouksille ja joka toinen päivä karmaisevat kuolinluvut. Nyt ollaan ottamassa niin paljon lisää velkaa että huh, toivon että raha käytetään viisaasti ja kaikki suht terveellä pohjalla oleva yritystoiminta pystytään säilyttämään työpaikkoinensa. Uskon, että selvitään tästä painajaisesta ja katsotaan millaista vihreää itua post-korona maailma vielä pukkaa..kaunista kevättä!

  2. malmimia
    Kirjoittaja
    9.4.2020 / 16:47

    Moikka Heidi! Ihanaa, että olet löytänyt tiesi tänne taas ja kiitos, että näit vaivaa kommentoida. Nimenomaan nuo kuolinluvut ja tuo kansantalousaspekti ovat pelottavia. Toivon myös, että tästä aukeaa uudenlainen maailma, ehkä hieman vihreämpi ja parempi. Kaunista kevättä myös sinulle ja toivottavasti töitä riittää siellä!

Arvostan suuresti kommenttiasi!