Sairastatko uniapneaa – näin CPAP-hoito muutti elämäni.

Helppoa se ei ollut, itkua ja hammastenkiristystä. Mutta se kannatti. Sain takaisin elämäni ja nuorekkuuteni. En ole aamuisin enää kuolemanväsynyt ja haukottele pitkin päivää valveunessa. Olin siis kävelevä zombie… yli 40 vuotta! Ajattele, lapsesta saakka muistan ja minulle on kerrottu, että kuorsaan kuin katupora. Silloinen paras ystäväni oli meillä yötä ja sanoi, ettei uskalla nukkua vieressäni ilman korvatulppia, koska pidän niin kovaa ääntä öisin. Ja hengitys katkeilee. Se oli hänestä äärimmäisen pelottavaa ja ymmärrän tämän toki. Jos olen ollut pressimatkoilla, haluan aina nukkua omassa huoneessa. Mieheni kanssa nukuimme vuosia eri makuuhuoneissa. Ihan siksi, ettei sen toisen ihmisen tarvitse kärsiä minun yöllisestä konsertistani.

Moni ajattelee, että tätä nykyajan keski-ikäisten muotisairautta, uniapneaa, pitäisi hävetä. Että se on laiskojen ja lihavien sairaus. On totta, että ylipaino ja huonot elämäntavat, kuten alkoholin liikakäyttö ja tupakointi voivat tässäkin tapauksessa lisätä riskiä hengityskatkoksiin, ja aivan varmasti sitä lisäävätkin. Mutta se on monilla myös rakenteellista. Olen ollut elämässäni superlaiha, esimerkiksi silloin, kun sairastin anoreksiaa, ja kuorsasin kyllä silloinkin. Nyt kun vuosia ja kiloja on kerääntynyt on tilanne tietenkin huonontunut entisestään. Eli nielun rakenteellinen ahtaus yhdistettynä ylipainoon on huono, ja todellakin jopa vaarallinen yhdistelmä. Kärsin toki myös kilpirauhasen kroonisesta vajaatoiminnasta sekä astmasta, että lopputulos ei kai voi olla muuta kuin tämä.

53 katkosta tunnissa. Niin monta kertaa hengitykseni piti taukoa, kun viimein uskaltauduin unitutkimuksiin. Ja 406 hypoapneaa tunnissa, eli katkosten esiasteita, hengitysvaimentumia. Ei ihme, että olin päivisin aivosumuinen, mutta kaikkeen tottuu ja minäkin aloin pitää tuota olotilaa normaalina. Öisin koin hikoilua, sydämen tykytystä, tukehtumien tunnetta. Aamuisin suun kuivuutta ja kurkkukipua aamuisin. Aamupäänsärkyä esiintyi lähes päivittäin. Ja jumalatonta väsymystä, eniten iltapäiväpainotteisesti. Koeyön jälkeen koitti diagnoosin aika: Vaikea obstruktiivinen, asentoriippuvainen uniapnea. Tuo asentoriippuvuus tarkoittaa, että selällään nukkuessani apneoita on huomattavasti enemmän.

Ja nyt: Olen kuin uusi ihminen. Ei mitään noista edellisistä.
Ei turhaan sanota, että CPAP-laite on nuoruuden lähde. Itse olen onnellinen, että jaksoin sinnikkäästi sen kanssa harjoitella, vaikka epätoivon hetkiäkin riitti, uskokaa pois.

Tämmöinen unikaveri minulla.
Joka aamu katson tyytyväisenä tätä raporttia. Tu0 1.9 on katkosten määrä, joita laite ei pystynyt yön aikana hoitamaan.

Meni kuitenkin kuukausia, ennen kuin totuin laitteeseen. Kun aluksi sain sen sairaalasta melkein vuosi sitten, lähinnä itketti. Tuntui kauhealta, että laite puhaltaa voimakkaasti ilmaa kurkkuun ja tuntui melkein kuin tukehtuisi. Ajattelin, ettei tästä mitään tule ja taistelin kuukausia rikkinäisten öiden kanssa, kun heräilin milloin mihinkin puhallukseen. Revin maskin säännöllisesti kasvoiltani kesken yötä ja sain hikisesti pidettyä sen vaadittavat 4 tuntia yössä, jolloin siitä on ylipäänsä hyötyä. Sitkeys kuitenkin palkittiin. Opin lopulta nukkumaan ja hengittämään laitteen tahdissa ja nyt se on paras ystäväni. Laitan sen onnellisena kasvoilleni ennen nukkumaan menoa. Maskin takana olen turvassa ja voin nukahtaa huoletta, kun se pitää minusta ja hengityksestäni huolta yön aikana. Nyt kun joskus harvoin herään yöllä ja maski painaa, tai puhaltaa ilmaa silmiin, saatan unissani ottaa sen pois ja nukahtaa uudelleen ilman sitä. Uskokaa pois, että huomaan heti eron. Hätkähdän hereille, haukon henkeäni, olo tuntuu raskaalta ja päätä särkee. Ero on valtava. Olen niin onnellinen, että päätin ottaa tämän askeleen terveyteni hyväksi. Enkä luovuttanut.

Täältä voit lukea enemmän uniapneasta ja sen hoidosta. Suosittelen lämpimästi tutkimuksiin hakeutumista, jos vähänkään epäilet, että sinulla on se.

Ja sinulle, joka olet juuri saanut diagnoosin ja harjoittelet laitteen kanssa, haluan sanoa: Älä luovuta. Opit kyllä ja se palkitsee moninkertaisesti. Saat uuden elämän.

Nimimerkillä kun on 40 vuotta viettänyt yönsä ”löysässä hirressä”, on kiva vihdoin tuntea itsensä pirteäksi.

Arvostan suuresti kommenttiasi!